Paluu itarannikolle

Taa on niin epareilua: taalla loytyy Subway melkein niista kaikkein pienimmistakin kylista (ja isoista kaupungeista yleensa yli kymmenen ravintolaa) ja tavallinen puolikas tonnikalasubi maksaa taalla euroissa sellaset 2,5e, kun taas Suomessa viis euroa eli tuplasti enemman! So unfair. Muutenkin taalla tuntuu olevan vahan halvempaa kuin Suomessa. Ei varsinaisesti mikaan yllatys, mutta silti.

Niin, siis. Eilen sunnuntaina herasin puoli kuudelta aamulla, jotta ehtisin bussille. Bussin oli tarkoitus lahtea 7:45, paikalla piti olla noin varttia aiemmin, joten saavuin pysakille noin 6:20. Saa oli aivan kauhea, kylma ja vetta satoi kuin sanonko mista ja tuulikin ihan kiitettavasti. Bussi saapui paikalle sitten 8:10, 40 minuuttia myohassa, ja se paasi lahtemaan matkaan vahan ennen puolta, eli alkuperaisesta aikataulusta vajaat kolme varttia myohassa. No, matkaan kuitenkin paastiin, vetta satoi edelleen ihan kasittamattoman paljon ja nakyvyys oli varmaan sellaiset 200 metria jos sitakaan, pilvien ja sumun ja sateen takia.

Kyseessa oli siis sightseeing-tyyppinen 12 tunnin mittainen bussireissu Queenstownista Christchurchiin Mt Cookin (Uuden-Seelannin korkeimman vuoren) kautta. No, koska nakyvyys oli mita oli ja vetta satoi niin etta tiet lainehti, joet meinasivat nousta silloille ja vuorten rinteet olivat valkoisenaan vesiputouksista, ei sita vuortakaan sitten toki nahty. Pari tuntia kuitenkin hengattiin aikataulun mukaisesti Hermitage-hotellilla, jossa oli mahdollisuus kayda Sir Edmund Hillaryn (ehka kuuluisin uusiseelantilainen ikina, valloitti ensimmaisena Mt Everestin) keskuksessa, jossa oli juttua Mt Cookista ja pari lyhyelokuvaa ja vaikka mita, en muista. Ma en siella kaynyt, lahinna siksi etta kun olin jonottamassa kiireessa lippua ehtiakseni katsomaan jotain avaruudesta kertovaa lyhytelokuvaa (bussi kun oli aikataulusta myohassa), mun eteen kiilasi ihan haikailematta sellanen pieni Frodon nakonen intialaismies joka jumittu siihen tiskille sitten kun se ei ymmartanyt kunnolla englantia ja siina tuli jotain probleemaa ja huoh ja aattelin etta ihan sama. En sitten ostanu sita lippua enka menny sinne keskukseen, vaan jain reiluksi tunniksi kiertelemaan matkamuistokauppaa siihen viereen.

Kun tuli aika jatkaa matkaa, kaikki keraantyivat bussiin (osa jai Mt Cookilla pois ja tilalle tuli uusia matkustajia) ja ehdittiin jo peruttamaan bussi parkkipaikalta pois ja melkein lahtemaankin, kunnes jonkun toisen bussin kuski huitoi meidan bussin takaisin katokseen. Sen jalkeen meni sitten about tunti ennenkuin paastiin lopulta matkaan. Oli joku tietokatkos ollut GreatSightsin ja jonkun buukkausfirman valilla, minka seurauksena oli myyty bussipaikkoja johonkin toiseen bussiin liian monelle kuin mita oli istumapaikkoja, minka seurauksena lopulta kaksi kuskia paatyi vaihtamaan busseja (toinen ajoi kaksikerroksista, johon mahtui sitten enemman ihmisia) etta kaikki matkustajat saataisiin perille sinne minne pitikin. Pari kertaa meidan bussi ehti kayda laheisella hostellilla , josta piti tulla takaisin kun sielta ei kukaan ollutkaan tulossa meidan kyytiin vaan jonkun toisen, ja en ma tieda, meidan bussin kuski oil mukana selvittamassa tota sotkua koko ajan ja lopulta meidan bussiin ei edes tullut ketaan ylimaarasta eika meilta lahtenyt ketaan ja periaatteessa oltais voitu lahtea ihan sina alkuperaisena aikana kun pitikin. Tahan viela paalle se, etta mun piti vaihtaa paikkaa joidenkin japanilaisten kanssa. Mun takana istui nuorehko nainen ja ilmeisesti taman aiti, ja jossain kakkosrivilla istui sitten taman naisen lapsi ja sisko. Itse istuin siis yksin, ja nainen pyysi etta vaihtaisin paikkaa hanen lapsensa ja siskonsa kanssa, jotta he voisivat olla nelistaan siina ja lapsi saattaa oksentaa ja aiti haluaa olla lapsensa kanssa ja blaablaa. En viittinyt siina alkaa kyselemaan etta no minka takia sun sisko sitten istuu lapsen kanssa jos sen kuuluu olla aitinsa kanssa. Ja niinpa ma sitten vaihdoin sinne kakkosriville (jossa koko matkan ajan haittasi ikkunasta nakyvaa maisemaa tuulilasista tuleva heijastus tien toisen puolen nakymista..........) ja loppujen lopuksi mun viereen jai sitten istumaan se sisko ja ainoastaan se lapsi muutti sinne mun paikalle. ???????????????????????? Lisaksi takana istui vanhempi espanjalaispariskunta, josta mies ei puhunut englantia ollenkaan ja nainenkin hyvin vahan, mika taas aiheutti omat saatonsa ja naisen jatkuvat ihmettelyt ja valitukset kun ei ymmartanyt ohjeita tai selostusta tai mita milloinkin. Ja tahan kaikkeen paalle se, etta sita perkeleen vuorta ei nakynyt (minka takia taman pitkan reissun ylipaataan tein) ja sade jatkui lahes Christchurchiin asti jonne saavuttiin tunnin verran myohassa.

Ymmarran jos ette tuota edellista patkaa lukeneet, ei se mitaan. Talla hetkella olen siis Christchurhissa, jossa olen aiemminkin ollut. Kavin asken katsomassa Charles Darwinista kertovan Creation-elokuvan (ja toissapaivana Queenstownissa Peter Jacksonin ohjaaman The Lovely Bonesin). Huomenna lahden takaisin lansirannikolle Greymouthiin TranzAlpine-junalla, jonka neljatuntisen reitin sanotaan olevan yksi maailman upeimmista junareiteista.