maisemia

Edellinen paivitys oli aika lailla tekemisten kuvausta, joten nyt kerron vahan naista maisemista. Kuvia en valitettavasti pysty lisaamaan, tama nettikahvila on kovin sopo mutta koneet kohtuullisen vanhoja, joten ei muistikortinlukijaa -> ei kuvia. Sorry. Lisaan sitten kun pystyn, seka Aucklandin etta Paihian kuvat.

Muttamutta. Bussimatka seka Aucklandista Whangareihin etta Whangareista Paihiaan oli jotain ihan toista kuin Suomessa. Tasaisia ja suoria tienpatkia oli hyvin hyvin vahan. Valehtelematta varmaan 95% matkasta taittui mutkaista tieta pitkin, ja saman verran oli makista. Ihan jarjettomia tieosuuksia, ihan oikeasti. Tien kaltevuus parhaimmillaan varmaan 75 astetta, ja siihen samaan kun lisataan mutkittelevuus - kuski ainakin pysyy hereilla. Vahan toista kuin Suomen tasainen ja suora maantie. Huh. Iso bussi oli kylla niissa pahimmissa mutkanousuissa aika kovilla. Ja samaan aikaan naissa mutkikkaissa makimaisemissa nopeusrajoitus on lahes kaikkialla se 100km/h. Ma en osaa nakojaan edes sanoin kuvailla sita tietyyppia, tuo selitys kuulostaa niin epaselvalta. No kuitenkin. Niin, kuten sanoin, maisemat oli kylla upeat. Ihan kuin jossain sademetsassa. Tiet ovat aika kapeita, ja kaikkialla ymparilla (myos ihan siina metrin verran tienreunasta) hirveasti erilaisia puita ja pensaita, ainoa mika erottaa sademetsasta on palmut. Joita taalla kaikkialla on paljon. Alyttoman runsasta kasvusto tienvarsilla ja metsissa, ihan hirvean tiheaa ja monipuolista ja kaunista.

Ne alueet teiden varsilla, joita ei peittanyt supertihea sademetsaviidakko, olivat ruohoa, ja ruoholla lehmia ja lampaita (ja vahan hevosiakin). Ja alpakoita. Ja nama laidunmaat olivat ihan yhta makisella maaperalla kuin tietkin. Valilla naytti, etta lampaat makoilivat lahes pystysuoralla ruohomaalla. No, ainakin elaimilla on hyva kunto, kun joutuvat kiipeamaan ylos ja alas niita makia koko paivan. Ja ihmisilla myos, jos joutuvat hakemaan vastahankaisia elaimia maen alareunasta kauas korkealle ylos navettaan tai jonnekin. Ihan kasittamatonta. Uusi-Seelantihan on toki taynna pienempia ja vahan isompiakin tulivuoria ja tavallisia vuoria, etta sinansa ei mikaan ihme tama makisyys, mutta silti. Huh.

Auckland oli vahan samanlainen. Siella ei toki runsasta kasvillisuutta ollut, missa suurkaupungin keskustassa nyt olisi, mutta ihan yhtalailla makista seutua se oli. Tai on, tietysti. Harvemmin sieltakaan kovin pitkaa kadunpatkaa loytyi, joka olisi ollut taysin vapaa korkeuseroista. Mutkia ei toki ollut, mutta nousuja ja laskuja sitakin enemman. Jos omaa korttelia kauemmas lahti, sai kylla yleensa kiiveta ihan mukavasti, etta saavutti paamaaransa. Aika jyrkkia makia loytyi sieltakin, esimerkiksi hostellilta SkyToweriin, josta bussini lahti, sai kiiveta parisataa metria sellaista varmaankin 70 asteen makea. Rinkka ja kaikki selassa. Huh. Onneksi ei ollut kiire, juoksemaan ei nimittain olisi pystynyt. Ihan oikeasti.

Whangarei ei ollut mitenkaan erityisen kaunis kaupunki. Tai town, miten sen nyt haluaakaan suomentaa. Ei mikaan ihan hirvean iso paikka (keskusta siis, kyllahan sitten ulommas maaseudulle levittaytyi aika pitkalle Whangarein raja). Paikallisbusseista harvemmin mikaan linja kulki useammin kuin kerran tunnissa (aamu- ja iltapaivaruuhkissa ehka pari kertaa - sounds like Nikinmaki & 742, eh?). Asuin sellaisella sopossa hostellissa, Bunkdown Lodgessa, noin 20 minuutin kavelymatkan paassa keskustasta. Hostelli oli vanha puutalo, sita piti sellainen vanhempi pariskunta, Noell ja Peter seka iiihana kultainennoutaja seka kaksi kissaa. Sellainen pieni ja kodikas, pariskunta asui periaatteessa samoissa tiloissa. Palveluun kuului kyyti bussilta hostellille ja takaisin :) Kavelymatkalla hostellilta keskustaan nakyi lahinna rumia taloja, rumia autokorjaamobetonirakennuksia ja pari pienta kauppaa. Keskustassa oli lyhyt kavelykatu, jossa oli kylla ihan natteja ja siisteja pensaita. Kauheasti en joen varressa kaynyt, mutta sen verran mita olin niin oli kylla ihan kaunista aluetta. Mutta siihen siella varmasti onkin panostettu. Muut alueet ovat jaaneet sitten vahan vahemmalle huomiolle. Kavin Kiwi-talossa, lyhyen bussimatkan paassa keskustasta. Maksoin 10 dollaria, mutta eipa nakynyt kiwi-lintua. Ei se kuulemma laheskaan aina kylla naykaan. Odottelin aika pitkaan. Kiwithan ovat siis nocturnal lintuja, elikka ooo yoelaimia. Nukkuvat paivalla, saalistavat yolla. Kiwi-talossa oli pimeaa (ja oisin sitten ilmeisesti valoisaa), jotta olisi mahdollisuus nahda kohtuullisen luonnollisessa ymparistossa kiwi paivasaikaan. Pollon kylla nain, se oli siella kiwin kaverina, mutta kiwi oli ujo. Sen nimi oli Maunatui tai jotain vastaavaa.

Yhtena paivana kadulla tuli vastaan joku arviolta 30v egyptilaismies nimelta Salah (tms.), joka oli tullut Aucklanista Whangareihin mun kanssa samalla bussilla, ja joka ei puolen tunnin keskustelunkaan jalkeen suostunut hyvaksymaan, etten halua hanen kanssaan kahville. Pari tuntia myohemmin samainen herra osui samaan aikaan pienelle bussiasemalle, mutta thank god ei nahnyt mua. En olisi jaksanut enaa toistaa "no thanks, sorry" toista kymmenta kertaa. Antoi se mulle numeronsa, ja sanoi etta jos soitan ennen puoli kolmea samana paivana (silloin silla lahti bussi takaisin Aucklandiin) niin han jaa bussista pois ja muuttaa matkasuunnitelmiaan ja jaa Whangareihin mun kanssa. Huoh. Sinansa ihan mukava ja kohtelias, etta ei ollut mitenkaan erityisen epamiellyttava eika millaan tavalla uhkaava tilanne, mutta oli vaan arsyttavan itsepainen.

Taalla Paihiassa mulla on ollut huonekavereina pari yota parikymppinen ranskalainen Julia ja pari symppista skottimiesta. Julia lahti eilen, skotit lahti tanaan, ja aamulla kun lahdin huoneesta olin sen ainoa asukas. Saa nahda onko tilanne muuttunut kun kohta menen sinne takaisin. Toivottavasti sinne on tullut joku kiva. Tai sitten ei ketaan! Ah mita luksusta olisi.

Kiwit (siis nama paikalliset ihmiset) ovat joka puolella olleet ihan alyttoman kohteliaita ja ystavallisia ja ihania.

Mutta tosiaan. Huomenna aamulla lahden taalta Paihian kuumasta ja kosteasta (vaan ei lainkaan sateisesta) ilmasta vahan etelammaksi ja toivottavasti edes pari astetta viileampaan ilmaan. Pari-kolme viikkoa olisi tarkoitus tosiaan lammasfarmilla olla toissa (niilla on kuulemma uima-allas) ja sielta sitten vihdoinkin kunnolla aloittaa tama reissaaminen :) Heilla on kylla netti, saa nahda miten monta kertaa paasen sita kayttamaan.

sunny days at the beach

Heipa hei. Sijainti talla hetkella: Paihia, Bay of Islands, melko lahella Uuden-Seelannin pohjoiskarkea, pieni rantakyla. Tarkoitukseni oli taalla Paihiassa ollessani kayda delfiiniristeilylla, bussiretkella maan pohjoisimpaan karkeen ja toisella bussiretkella lansirannikolle katsomaan maailman vanhinta (2000v) kauripuuta ja niin pois pain, mutta enpa oo muuta tehnyt kuin istunut rannalla ja rantakahviloissa. Pitaa kylla tulla tanne uudestaan, ei oo kovin pitka matka esim. Aucklandista.

Perjantaina siis tanne tulin, asun Peppertree Lodge -nimisessa mukavassa pienessa hostellissa jossa on lahinna hirvea maara saksalaisia. Rannalle on parin minuutin kavelymatka ja kaupoille ehka reilut viisi. Tiistaina lahden aamubussilla taalta Paihiasta Warkworthiin, joka on vajaan kolmen tunnin bussimatkan paassa taalta etelaan, Aucklandista tunti pohjoiseen. Siella asetun pariksi-kolmeksi viikoksi eraalle lammasfarmille WWOOFaamaan (WWOOF = Willing Workers On Organic Farms) elikka teen farmilla toita about viisi-kuusi tuntia paivassa ja vastineeksi saan kolme ateriaa paivassa (tai no ilmeisesti siis aamupala, paivallinen ja iltapala?) ja majoituksen. Elikka saastaa rahaa aika paljon kun paivabudjetti on lahes nolla, kun ei tarvitse maksaa majoitusta eika ruokiakan, ellei sitten jotain valipaloja osta. Kyseisella farmilla on myos hevosia kolme kappaletta, joista ilmeisesti yhden ratsastus tulee olemaan aika paljon mun vastuulla :) Ihanaa. Muut hommat ovat nailla nakymin veneen maalaamista ja jotain satunnaisia farmitoita, heilla on noin 300 oliivipuutakin. Toivottavasti eivat ihan hirveasti syo oliiveja. Kyseessa on siis nelihenkinen perhe, ilmeisesti 12- ja 7-vuotiaat tytot ja sitten isa ja aiti. Kolmen hevosen ja lukemattomien lampaiden lisaksi heilla on kasittaakseni pari lehmaa, kanoja ja koir(i)a. Tiedan, etta joidenkin teidan mielesta kuulostaa tylsalta, mutta ma tykkaan :) Etenkin siita etta heilla on hevosia.

Tulen varmaankin takaisin tanne Bay of Islandsiin sitten Warkworthista, taalla on niin ihanan rento tunnelma. Ja sitten sen jalkeen pohjoissaaren keskiosiin ja siita etelammaksi. Takaisinkin pitaisi ehtia tulemaan maaliskuuhun mennessa. Hm.

pikapaivitys

Tunnin paasta lahteepi bussi tuosta SkyTowerista ihan lahelta kohti pienta kaupunkia nimelta Whangarei. Ei hajuakaan miten lausutaan, joku sanoi etta wh on vahan kuin f ja sitten vokaalit ilmeisesti aika suomalaisittain. Mene ja tieda. No joka tapauksessa, puoli yhdeksalta aamulla eli tunnin paasta lahtee bussi ja mina hyppaan siihen. Ostin eilen 590NZ$:lla eli about 290 eurolla 60 tuntia bussimatkustusaikaa, jolla pitaisi ilmeisesti paasta aika lailla kaikkialle ja takaisin. Saa nahda. Whangareissa aion olla varmaankin pari kolme yota, sitten viela pohjoisemmaksi Bay of Islandsiin jossa on kuulemma upeita rantoja ja kaikkea kivaa.

Paivittelen lisaa kun joskus jossain paasen netin aareen :)

pingviineja

Tanaan herasin kovin kovin aikaisin, neljalta aamulla. Kavin pesemassa hampaat, ja kas kummaa, avainlapyska ei paastanytkaan mua takaisin huoneeseen. Kavin sitten respassa ja homma pelitti taas. Paivan paatapahtumaksi olin eilen paattanyt Kelly Tarlton'sin vedenalaisen maailman. Kyseiseen paikkaan kulkee satamasta useamman kerran paivassa ilmainen pikkubussi, tai itse asiassa kaksikin sellaista, ja saman verran kertoja sitten takaisin satamaan pain. Mina sitten reippaana (...) tyttona lahdin heti ensimmaiseen kyytin, joka lahti yhdeksalta. Matka kesti sellaiset 20 minuuttia sita samaista rantatieta pitkin, jota kavelin tassa pari paivaa taaksepain. Kuskina oli hauska, vahvasti murtaen puhuva kolmikymppinen maorimies.

Paikka oli ihan uskomaton, etenkin pingviinien alue. Sen ympari kulki Snowcat, punainen koppero johon mahtui about 6 ihmista kerrallaan. Kavin siina aikaa kuluttamassa ainakin seitseman kertaa. Rakastuin pingviineihin heti.

En jaksa kertoa nyt enempaa, antaa naiden muutamien esimerkkikuvien puhua puolestaan :)

ehka sopoin bussi ikina?

haivauvoja

yksi oudoimmista kaloista mita oon ikina nahny

Kuvasin videokameralle yhden kierroksen pingviineja, mutta saa nahda saanko lisattya sita taalta kasin (eli en muista otinko usb-johdon mukaan). No, kotona sitten viimeistaan :D

Niin, taman paikan nimihan on siis Kelly Tarlton's Antarctic Encounter & Underwater World, http://www.kellytarltons.co.nz/. Ja merielainten lisaksi siella oli museotyyppinen tila, joka kertoi kapteeni Robert Falcon Scottin tutkimusryhman matkasta Etelamantereelle. Oli kylla mielenkiintoinen. Ja ne aidot kuvat ja jopa videomateriaali mita silla matkalla kuvattiin oli mielenkiintoista katsottavaa :)

kello 14:12

En tainnut muistaa Hong Kongista sanoa, mutta siella kylla erotuin vakijoukosta tosi helposti. Lansimaalaisia turisteja ei nakynyt lahes ollenkaan jos isoimpia turistimestoja ei lasketa. Kaikki aasialaiset naiset olivat mua lyhyempia, ja miehetkin about mun mittasia noin keskimaarin. Ja ma en todellakaan ole suomalaisen mittapuun mukaan kovin pitka. Oli kylla vahan outoa. Ja mua ei myoskaan ihan hirveesti viehattanyt se kiinalaisuus, mika nakyi tosi selkeasti siella Kowloonissa, jossa mun hostelli sijaitsi. Olihan se ihan kivaa ja erilaista, mutta kylla taytyy sanoa etta oon sen verran skandinaavinen ja eurooppalainen, etta tykkaan enemman selkeasta katukuvasta ilman kaikissa sateenkaaren vareissa loistavia kyltteja ja mainoksia ja ikkunoista roikkuvia pyykkinaruja. Kavin myos muutamissa vaatekaupoissa silla alueella, eika sielta kylla lyhyella vilkaisulla loytynyt yhtakaan vaatetta minka olisin halunnut ostaa. Kaikki hirvean raikeita. Hmh. Eika ne kapeiden katujen kala-rapu-mustekala-altaat mukavine tuoksuineen olleet ihan mun makuun. Mutta ei siina, mielenkiintoista vaihtelua ja taytyy kylla kayda uudestaan, niin paljon jai nakematta!

Taalla hostellissa on todella suuri osa jengista britteja. Espanjalaisiakin kuulostaisi puheen perusteella olevan aika paljon, ja jenkkeja. Saksalaisiakin on. Ruotsia ei ole kuulunut, eika ranskaa. Aasialaisiakaan taalla ei ole. Mutta kaupungin asukkaina aasialaisia onkin sitten ihan hirveasti. Taalla suurin osa ravintoloista tarjoaa ruokaa alueelta taiwan/kiina/japani/turkki(okei taa on osin euroopassa mut anyway)/korea/vietnam. Taytyy varmaan opetella syomaan itamaista ruokaa (muutakin kuin pelkkaa riisia) niin paasee halvalla - naa itamaiset ruokamestat on tosi halpoja. Tahan mennessa oon tyytynyt starbucksin suklaa frappucinoon, juustokakkuun ja dairyjen (dairy on taalla yleisnimitys sellasille pienille kaupoille jotka tarjoaa kaikkea ruoasta deodoranttiin ja puhelinkortteihin) kolmiovoileipiin, multihedelmamehuihin ja twix-patukoihin. Lamminta ruokaa en oo taalla NZ:ssa syonyt viela kertaakaan. Taalla on kylla kebabpizzerioita sun muita tosi paljon, ja tosiaan sita itamaista (pika)ruokaa.

Se jenkkipariskunta lahtee aika harvoin huoneesta. Nukkuu tosi pitkaan, lahtee illalla muutamaks tunniks jonnekin ja tulee taas nukkumaan. Hm. Taytyy kylla myontaa, etta on itsekin tullut nukuttua taalla tosi paljon. Sita kay jossain vahan kavelemassa, tulee ottamaan paivaunet, jotka sitten venahtavatkin viiden tunnin paikkareiksi, jonka jalkeen kello onkin jo kahdeksan eika jaksa lahtea enaa mihinkaan. Pitaisi varmaan siella baarissakin joskus kayda, kun on noita alennusdrinkkilippuja sinne vaikka kuinka hirveasti (kun kavin hakemassa ne puuttuneet aamupalavoucherit, niin antoivat epahuomiossa mukaan nelja drinkkilippua myos. Nyt niita on sitten kahdeksan. No ei se mitaan.)

Miten musta tuntuu, etta mun kirjoitukset muuttuu joka kerta epaselvemmiksi ja "huonommaksi kieleksi". Hm.

UV 9 - very high

Eilen tulikin sitten kaveltya periaatteessa for nothing sellaiset 10 kilometria. Heh. Aucklandin keskustasta itaan sijaitsee Kelly Tarlton's -nimiseen aquariumiin (mika hitto se on suomeks?), siis sellanen Lintsin Sea Lifen tyylinen merimaailma ilmeisesti. Ja siella on myos Antarctica-osasto, johon on rakennettu pingviineille ihan oikea jaasta ja lumesta jne. tehty mahd. luonnonmukainen "asuinalue". No, luulin etta sinne on vaan parin kilometrin matka, mutta kun olin kulkenut rantatieta pitkin sellaiset 5 kilometria, tajusin etta se onkin _vahan_ kauempana. Kaannyin ympari ja kavelin saman rantatien takaisin. Vaikka oli spf50 aurinkorasvaa naamassa, onnistuin silti polttamaan nenanpaan. Oli muuten tosi tosi lammin paiva eilen, aurinko paistoi taysilla ja taallahan kun ei ole smogia tai muuta kun on niin puhdasta niin UV kerroin on taalla pilvisinakin paivina lahella yhdeksaa, eli very high. Vahan toista kuin Suomessa. No, enemman rasvaa seuraavalla kerralla. Huomasin tosin hotellin respassa lappusen, joka kertoi, etta sinne menee ilmanen bussi muutaman kerran paivassa ja takaisin. Taytyy siis sita kokeilla ehkapa tanaan.

Nyt taidan menna hoitamaan pankkitili- ja tyojuttuja ja sitten ehka sinne Kelly Tarlton'siin.

kia ora

joka taitaapi tarkoittaa maorikielella etta hei! Nyt on toinen paiva menossa taalla Aucklandissa, Uuden-Seelannin isoimmassa (vaan ei paa-)kaupungissa. Eilen tosiaan paikallista aikaa vahan ennen yhtatoista aamulla laskeutui kone tanne Aotearoaan (menikohan nyt oikein), joka puolestaan tarkoittaa "pitkan valkoisen pilven maata" jos oikein muistan. Ainakin jotain sinne pain. No anyway. Turvatarkastuksethan tassa maassa ovat aarimmaisen tiukat. Ensinnakin, ilman viisumia ei tanne ulkomaalaiset taida paasta. Jokaisen tanne lentavan (myos natiivien) on taytettava arrival card, johon pitaa ruksia etta onko mukana ruokaa, vetta, elaimia, kasveja, maa-ainesta, MITAAN enemman tai vahemman eloperaista. Ennen kuin ehdin edes rinkkaa hihnalta hakemaan, oli pari eri (sopoa) huumekoiraa ehtinyt jo nuuskia olkalaukkuani, ja kun sain rinkan selkaan, jalkaa vasten hyppasi viela yksi koira nuuskimaan rinkkaa. Sitten tullin lapi, jossa tarkastettiin toiseen kertaan arrival card ja kysyttiin etta onko ruokaa tms. mukana. Jos oli, ohjattiin biosecurity-linjalle, mutta pitaakseni asiat yksinkertaisina, ei mulla ollut mukana mitaan muuta kuin purkkaa, jota en laske ruoaksi. Siita huolimatta, etta mukana ei ollut mitaan tullattavaa, kaikki laukut kavivat lapi x-rayn elikka rontgenin. Ei loytynyt mitaan luvatonta joten paasin porteista ulos. Taalla ollaan siis todella tarkkoja siita, ettei mitaan vierasta eloperaista ainesta paase maahan, Uuden-Seelannin luontoa varjellaan kaikin mahdollisin tavoin. Erittain hyva juttu mun mielesta. Muutenkin taalla ollaan yleisesti ottaen tosi ekohenkisia.

Sain ilmaisen bussikyydin nayttamalla kuskille hostellivarauslappua. Matkalla nakyi paljon jenkkityylisia lahioita, suurin osa taloista aika vanhoja ja rumia lauta- tai betonihokotyksia, mutta kylla sielta ihan helmiakin loytyi. Reitti kulki Mt. Edenin, yksi Aucklandin monista tulivuorista, juurelta, ja sen juurella olevilla taloilla oli kauniit takapihat vuoren juurella. Kylla mullekin kelpais. Ulkona muuten satoi kohtuullisen reippaasti koko matkan ajan, mutta en nahnyt kaduilla yhtakaan sateenvarjoa. No, astuttuani bussista ulos Aucklandin keskustan paakadulla, Queen Streetilla, ei se sade kylla pahalta tuntunut ja ilmeisesti loppuikin suht pian. Tama hostellihan sijaitsee siis ihan ihan keskustassa, muutaman minuutin kavelymatkan etelaisen pallonpuoliskon korkeimmasta rakennuksesta, Sky Towerista, jossa muuten kayn tassa joku paiva. Varauslapussa luki, etta asuisin 10 hengen dormissa, mutta kun avasin huoneen oven, siella olikin vain kaksi kerrossankya. En vielakaan tieda etta olisinko sittenkin halunnut 10 ihmisen dormiin. Ehka en. Toisessa kerrossangyssa asusti huoneeseen tullessani kaksi jenkkia, 19v tytto ja 18v poika, molemmat San Fransiscosta. Ilmeisesti jonkinasteinen pariskunta. Valitsin siis toisesta sangysta alapedin, paljon helpompi kuin ylapeti. Pari tuntia mun jalkeen siihen ylapetiin tuli sitten 18v brittipoika. Kaikki kolme vaikuttivat varsin mukavilta, tosin jenkit puhuvat lahinna keskenaan.

Eilinen paiva meni lahinna nukkuessa vaikkei valilla edes vasyttanyt. En vaan jaksanut lahtea mihinkaan ihmettelemaan, tarviin nakojaan aina ainakin paivan tai pari omaa aikaa ihan vaan olemiseen ja tilanteeseen sopeutumiseen. Meidan huoneessa on yksi ikkuna aina auki, ja koska ollaan tokassa kerroksessa Queen Streetille pain (edessa suoraan 24h McDonald's), kuuluu ulkoa jatkuvasti liikenteen ja ihmisten aania. Mutta ei se mua hairitse. Herasin yolla joskus kolmen aikaan enka saanut enaa paljoa unta kun olin nukkunut niin paljon, joten heti seitseman aikaan aamulla lahdin ulos. Kavin Starbucksissa kaakaolla ja croissantilla, jonka jalkeen menin isoon kirjakauppaan ostamaan laadukkaan oloisen notebookin, yleiskartan pohjois- ja etelasaaresta seka torkean ison Lonely Planetin, joka maksoi euroissa about 30. No, on ainakin luettavaa. Aika hyvin kylla lentokentaltakin sai kaikkia esitteita, mutta lahinna vaan Aucklandia koskien. Ja siis taalta ostin tuon LP New Zealandin, koska en loytanyt Suomesta kun parista eri kaupasta etsin :o Outoa. Ei muuten hyvaksynyt kassa mun korttia jostain syysta, mutta onneksi oli kateista jonkun verran.

Ostin Kilroyn kautta lentoja ja majoitusta varatessani taalta hostellista sellasen working holiday -starttipaketin kun ei ihan hirveita maksanut. Mun olisi eilen pitanyt saada check inin yhteydessa sellanen kirjekuori missa oli kaikkia papereita koskien NZ job searchia ymym. mutta sainkin sen vasta tanaan kun kavin vahan respasta kyselemassa. Ja kun sitten menin huoneeseen lukemaan niita papereita, huomasin etta siita puuttui aamupala voucherit laheiseen kahvilaan. Huoh. Taytyy kohta menna pyytamaan ne respasta, saastaa siina jonkun verran rahaa kuitenkin. Plus etta kuoressa tuli nettikortti tanne hostellin nettikahvilaan tunnin ilmaisella nettiajalla, mutta ehdin tanaan aikasemmin aamulla jo ottaa toisen kortin kun halusin koneelle. Nyt mulla sitten on kaksi korttia. No ei se mitaan. Ihme saatoa kylla.

Kohta taidan menna hoitamaan pankkitili- ja tyoasioita jos jaksan. Ja kaupassakin pitaisi kayda ostamassa jotain syotavaa ja juotavaa. Ai niin, se 800HKD jota en koskaan Hong Kongin lentokentalla automaatista saanut, on jo hyvitetty takaisin tilille. Kavin siis HKG:sta lahtiessani lentokentalla HSBC:n toimistossa hoitamassa asian, virkailija taytti mun puolesta jonkun lomakkeen. Hyva etta hyvittivat, 73 eurolla saa aika paljon.

Ja taallahan taidetaan siis olla sellaiset 11 tuntia Suomen aikaa edella, eli kun taalla on 12 paivalla, siella on 1 yolla. Ja niin pois pain.


Okay, I see no point why I should write this in english. As far as I know, all the readers are Finnish, so it's just a waste of time (and money, since writing this takes pretty long). If someone definitely wants me to write in english, I will. Maybe a shortened version, but I will. But only if someone wants to.

@ Hong Kong

Nyt on sitten tullut oltua taalla Hong Kongissa nelja yota. Torstaina lahti siis lento puolilta paivin, Lontoossa olin paikallista aikaa about yhdelta. Jatkolentoon oli aikaa sen verran kauan, etta ehdin kayda Lontoon keskustassa pyorahtamassa, joten kavin syomassa. Silti jai paljon aikaa kun palasin kentalle, mutta lopulta paasin koneeseen. Lento kesti sellaiset 12h, joten katselin matkan aikana Twilightin, (500) Days of Summerin ja The Ugly Truthin. Alussa tosin se mun monitori ei toiminu, mutta eras ystavallinen stuertti kavi boottaamassa sen. Vieressa istui joku taiwanilaispoika joka naureskeli ugly truthille aika kovaan aaneen valilla. Nukkuminen oli vahan epamukavaa, mutta kylla ma taisin pari tuntia saada nukuttua.

Hong Kongin kentalla mun passia tarkastellut nainen mietti kovin pitkaan etta paastaako mut maahan vai ei, kysyi varmaan 7 kertaa etta matkustanko yksin, tarkasteli lentolippuja pitkaan mutta antoi kuitenkin luvan. "Take care of yourself." Huh. Pelottava. Kun olin saanut rinkan, kavin nostamassa rahaa, vaan eipa sielta koneesta mitaan tullut. Hoidan asian sitten tanaan kun paasen kentalle, siella on HSBC:lla toimisto josta se on kuulemma helpointa hoitaa. Kun lopulta paasin bussiin, ylakerran eturiviin, kaytavan toiselle puolelle istuutui joku nuori kanadalaismies, joka kuulemma kay paljon Hong Kongissa. Ja sitten mun viereen tuli joku about 27v espanjalaismies, joka tuli Manilasta Filippiineilta jossa se tyoskentelee Espanjan suurlahetystossa ja tuli pikaiselle viikonloppureissulle tanne.

Mulla on paivarytmi vielakin ihan sekaisin, yolla en saa unta kuin vasta neljan aikaan, ja heraankin sitten vasta yhden ja neljan valilla iltapaivalla. Ekana yona olin niin vasynyt, etta nukuin sellaiset 16-17h. Aamupala onkin jaanyt joka paiva valiin :D Taytyy myontaa, etta oon ollut niin vasynyt melkein koko reissun ajan, etta vasta eilen jaksoin lahtea muuallekin kuin "kotikulmille". Hong Kong Islandilla en valitettavasti kaynyt, mutta Kowloonin etelakarjessa kylla, Avenue of Starsilla ja promenaadilla ja kaikkea. Ulkona oli pirun kuumaa ja kosteaa, mutta Starbucksin suklaafrappucino auttoi. Ai niin, Avenue of Starsilla jotkut yla-asteikaiset(?) pojat tuli haastattelemaan mua aarimmaisen huonolla englannilla, lukivat kysymykset suoraan paperista ja hammentyivat jos vastasin jotain muuta kuin yes tai no. Se oli joku niiden koulutehtava. Otin pojista kuvan :)

Kavin myos Kowloon Parkissa, sellanen iso puisto missa oli kilpikonnalampia ja lintuhakkeja ja kauniita kasveja. Siella oli myos yksi haapari ottamassa haakuvia ympari puistoa. Seka morsiamella etta sulhasella oli tennarit jalassa, hassua :) Ei tosin morsiamen mustat tennarit nakyneet kuvissa, puku peitti sen verran hyvin.

Kavin asken check out, mutta ystavallinen respan tati (tai no, nuori naisihminen) antoi luvan viela kayttaa naita koneita vaikken ookaan taalla enaa asiakkaana. Mutta tanaan siis lahtee reilun kymmenen tunnin lento Aucklandiin 19:15 (tuossa vieressa muuten istui asken kaksi keski-ikaista kiwi-miesta), ja kunhan siella paassa paasen joskus jostain nettiin niin kirjoittelen lisaa. Aucklandiin on muuten luvattu sadetta tuleviksi paiviksi. Damn.

Nyt tuossa istuu joku kymmenenvuotias kiinalaispoika joka oli asken mesessa ja nyt Facebookissa. Whaaat.


So, here I am in Hong Kong, been here for four nights now. I left Finland on Thursday last week, and since I had way too many hours to spend in London before the connecting flight departed, I took the Heathrow Connect to the city and ate some pizza. When I finally got into the plane, I couldn't watch any movies 'cause "my monitor" wasn't working properly. Luckily this nice male flight attendant fixed the problem, so I got to watch the following movies: Twilight, (500) Days of Summer and The Ugly Truth. A young man from Taiwan was sitting next to me, and occasionally he laughed quite loudly while watching movies. Sleeping in the plane was pretty uncomfortable, but I managed to get at least a couple of hours of sleep.

At the Hong Kong International Airport the woman who checked my passport seemed to be a bit uncertain whether or not to let me into to country. She asked me at least 7 times whether I had any friends with me, then said "Okay, but take care of yourself" and let me through. Scary. And then, when I was withdrawing cash from an HSBC ATM, it didn't give me any. I'm going to the airport today a bit earlier to sort this thing out in their office. When I finally got into the bus to take me to Kowloon Island, I went upstairs and into the front row (of course, like a real tourist :D). To the other side of the aisle sat a young man from Vancouver, Canada, who had been several times in Hong Kong. And then right next to me sat this Spanish man, in his late twenties I guess, who came from Manila, The Filippines, working in the Spanish embassy there or something. He had pretty much no idea where he had to get off the bus, but he said he feels like walking, so it didn't matter.

My diurnal rhythm is a mess. I can't sleep before 4 a.m., and I wake up in the afternoon around 3 p.m. The first night I slept about 16 or 17 hours, I was just too tired having travelled for the last 20+ hours and all the other things in addition. I haven't had breakfast at the hotel at all, and I've been so tired I've only walked around "the hoods". Yesterday I finally got enough energy to walk a bit farther. I walked along the promenade and Avenue of Stars in the southern Kowloon with a great view to the Hong Kong Island. Unfortunately the smog was pretty thick, so the view was a bit blurry. Nevertheless, I took a lot of pictures. There was a Starbucks at the other end of the promenade, where I drank a huge chocolate frappucino. Absolutely delicious. And it helped to fight the hot and humid air. Oh, I almost forgot. These cute boys (aged around 13 years?) interviewed me on the Avenue of Stars. I took a picture of them :) I also visited the Kowloon Park, which was extremely beautiful. There were also newlyweds taking wedding pictures around the park.



I checked out at noon (it's 12:52 p.m. at the moment), but the nice lady in the reception promised I could use this computer room for a while. Anyway, my flight to Auckland leaves at 19:15 p.m., and when I get there I'll add more photos and text as soon as I can. By the way, the weather forecast says it's gonna rain in Auckland for the next few days. Damn.