maisemia

Edellinen paivitys oli aika lailla tekemisten kuvausta, joten nyt kerron vahan naista maisemista. Kuvia en valitettavasti pysty lisaamaan, tama nettikahvila on kovin sopo mutta koneet kohtuullisen vanhoja, joten ei muistikortinlukijaa -> ei kuvia. Sorry. Lisaan sitten kun pystyn, seka Aucklandin etta Paihian kuvat.

Muttamutta. Bussimatka seka Aucklandista Whangareihin etta Whangareista Paihiaan oli jotain ihan toista kuin Suomessa. Tasaisia ja suoria tienpatkia oli hyvin hyvin vahan. Valehtelematta varmaan 95% matkasta taittui mutkaista tieta pitkin, ja saman verran oli makista. Ihan jarjettomia tieosuuksia, ihan oikeasti. Tien kaltevuus parhaimmillaan varmaan 75 astetta, ja siihen samaan kun lisataan mutkittelevuus - kuski ainakin pysyy hereilla. Vahan toista kuin Suomen tasainen ja suora maantie. Huh. Iso bussi oli kylla niissa pahimmissa mutkanousuissa aika kovilla. Ja samaan aikaan naissa mutkikkaissa makimaisemissa nopeusrajoitus on lahes kaikkialla se 100km/h. Ma en osaa nakojaan edes sanoin kuvailla sita tietyyppia, tuo selitys kuulostaa niin epaselvalta. No kuitenkin. Niin, kuten sanoin, maisemat oli kylla upeat. Ihan kuin jossain sademetsassa. Tiet ovat aika kapeita, ja kaikkialla ymparilla (myos ihan siina metrin verran tienreunasta) hirveasti erilaisia puita ja pensaita, ainoa mika erottaa sademetsasta on palmut. Joita taalla kaikkialla on paljon. Alyttoman runsasta kasvusto tienvarsilla ja metsissa, ihan hirvean tiheaa ja monipuolista ja kaunista.

Ne alueet teiden varsilla, joita ei peittanyt supertihea sademetsaviidakko, olivat ruohoa, ja ruoholla lehmia ja lampaita (ja vahan hevosiakin). Ja alpakoita. Ja nama laidunmaat olivat ihan yhta makisella maaperalla kuin tietkin. Valilla naytti, etta lampaat makoilivat lahes pystysuoralla ruohomaalla. No, ainakin elaimilla on hyva kunto, kun joutuvat kiipeamaan ylos ja alas niita makia koko paivan. Ja ihmisilla myos, jos joutuvat hakemaan vastahankaisia elaimia maen alareunasta kauas korkealle ylos navettaan tai jonnekin. Ihan kasittamatonta. Uusi-Seelantihan on toki taynna pienempia ja vahan isompiakin tulivuoria ja tavallisia vuoria, etta sinansa ei mikaan ihme tama makisyys, mutta silti. Huh.

Auckland oli vahan samanlainen. Siella ei toki runsasta kasvillisuutta ollut, missa suurkaupungin keskustassa nyt olisi, mutta ihan yhtalailla makista seutua se oli. Tai on, tietysti. Harvemmin sieltakaan kovin pitkaa kadunpatkaa loytyi, joka olisi ollut taysin vapaa korkeuseroista. Mutkia ei toki ollut, mutta nousuja ja laskuja sitakin enemman. Jos omaa korttelia kauemmas lahti, sai kylla yleensa kiiveta ihan mukavasti, etta saavutti paamaaransa. Aika jyrkkia makia loytyi sieltakin, esimerkiksi hostellilta SkyToweriin, josta bussini lahti, sai kiiveta parisataa metria sellaista varmaankin 70 asteen makea. Rinkka ja kaikki selassa. Huh. Onneksi ei ollut kiire, juoksemaan ei nimittain olisi pystynyt. Ihan oikeasti.

Whangarei ei ollut mitenkaan erityisen kaunis kaupunki. Tai town, miten sen nyt haluaakaan suomentaa. Ei mikaan ihan hirvean iso paikka (keskusta siis, kyllahan sitten ulommas maaseudulle levittaytyi aika pitkalle Whangarein raja). Paikallisbusseista harvemmin mikaan linja kulki useammin kuin kerran tunnissa (aamu- ja iltapaivaruuhkissa ehka pari kertaa - sounds like Nikinmaki & 742, eh?). Asuin sellaisella sopossa hostellissa, Bunkdown Lodgessa, noin 20 minuutin kavelymatkan paassa keskustasta. Hostelli oli vanha puutalo, sita piti sellainen vanhempi pariskunta, Noell ja Peter seka iiihana kultainennoutaja seka kaksi kissaa. Sellainen pieni ja kodikas, pariskunta asui periaatteessa samoissa tiloissa. Palveluun kuului kyyti bussilta hostellille ja takaisin :) Kavelymatkalla hostellilta keskustaan nakyi lahinna rumia taloja, rumia autokorjaamobetonirakennuksia ja pari pienta kauppaa. Keskustassa oli lyhyt kavelykatu, jossa oli kylla ihan natteja ja siisteja pensaita. Kauheasti en joen varressa kaynyt, mutta sen verran mita olin niin oli kylla ihan kaunista aluetta. Mutta siihen siella varmasti onkin panostettu. Muut alueet ovat jaaneet sitten vahan vahemmalle huomiolle. Kavin Kiwi-talossa, lyhyen bussimatkan paassa keskustasta. Maksoin 10 dollaria, mutta eipa nakynyt kiwi-lintua. Ei se kuulemma laheskaan aina kylla naykaan. Odottelin aika pitkaan. Kiwithan ovat siis nocturnal lintuja, elikka ooo yoelaimia. Nukkuvat paivalla, saalistavat yolla. Kiwi-talossa oli pimeaa (ja oisin sitten ilmeisesti valoisaa), jotta olisi mahdollisuus nahda kohtuullisen luonnollisessa ymparistossa kiwi paivasaikaan. Pollon kylla nain, se oli siella kiwin kaverina, mutta kiwi oli ujo. Sen nimi oli Maunatui tai jotain vastaavaa.

Yhtena paivana kadulla tuli vastaan joku arviolta 30v egyptilaismies nimelta Salah (tms.), joka oli tullut Aucklanista Whangareihin mun kanssa samalla bussilla, ja joka ei puolen tunnin keskustelunkaan jalkeen suostunut hyvaksymaan, etten halua hanen kanssaan kahville. Pari tuntia myohemmin samainen herra osui samaan aikaan pienelle bussiasemalle, mutta thank god ei nahnyt mua. En olisi jaksanut enaa toistaa "no thanks, sorry" toista kymmenta kertaa. Antoi se mulle numeronsa, ja sanoi etta jos soitan ennen puoli kolmea samana paivana (silloin silla lahti bussi takaisin Aucklandiin) niin han jaa bussista pois ja muuttaa matkasuunnitelmiaan ja jaa Whangareihin mun kanssa. Huoh. Sinansa ihan mukava ja kohtelias, etta ei ollut mitenkaan erityisen epamiellyttava eika millaan tavalla uhkaava tilanne, mutta oli vaan arsyttavan itsepainen.

Taalla Paihiassa mulla on ollut huonekavereina pari yota parikymppinen ranskalainen Julia ja pari symppista skottimiesta. Julia lahti eilen, skotit lahti tanaan, ja aamulla kun lahdin huoneesta olin sen ainoa asukas. Saa nahda onko tilanne muuttunut kun kohta menen sinne takaisin. Toivottavasti sinne on tullut joku kiva. Tai sitten ei ketaan! Ah mita luksusta olisi.

Kiwit (siis nama paikalliset ihmiset) ovat joka puolella olleet ihan alyttoman kohteliaita ja ystavallisia ja ihania.

Mutta tosiaan. Huomenna aamulla lahden taalta Paihian kuumasta ja kosteasta (vaan ei lainkaan sateisesta) ilmasta vahan etelammaksi ja toivottavasti edes pari astetta viileampaan ilmaan. Pari-kolme viikkoa olisi tarkoitus tosiaan lammasfarmilla olla toissa (niilla on kuulemma uima-allas) ja sielta sitten vihdoinkin kunnolla aloittaa tama reissaaminen :) Heilla on kylla netti, saa nahda miten monta kertaa paasen sita kayttamaan.