D'niidin

Kolmen tunnin paasta lahtee bussi, ja matka jatkuu taas :) Talla kertaa neljan ja puolen tunnin ajomatkan paahan pienelle paikkakunnalle nimelta Te Anau, ja sen mukana siirrytaankin sitten pikkuhiljaa Etelasaaren lansipuoliskolle.

Alkuperaisen suunnitelman mukaan seuraava etappi olisi Stewart Island, joka on pieni saari Etelasaaren etelapuolella. Koska a) kyseisella saarella on vain kourallinen majoituspaikkoja, b) electronini numeroa ei edelleenkaan missaan hyvaksyta (= en voi varata majoitusta etukateen) ja c) en tykkaa liian isoista riskeista, paatin jattaa saaren valiin. Eli todennakoisesti ja mun tuurilla siella on kaikki majoituspaikat taynna (tai sitten pitaisi maksaa omaisuus jostain kahden hengen huoneesta jossain hienommassa paikassa) jnejnejne., joten skippaan upeat autiot kivikkoiset rannat ja menen suoraan Te Anauun. Te Anau'hun? No kuitenkin.

Te Anau on suht lyhyen matkan paassa Milford Soundista, joka on vuono. Ja samalla yksi suosituimmista/upeimmista/ihmeellisimmista matkustuskohteista joita maailmasta loytyy, ja kuten tuo linkki Wikipediaan kertoo, sita on joskus sanottu maailman kahdeksanneksi ihmeeksi :) Sinne olisi siis tarkoitus menna risteilylle, mikali paikkoja loytyy nyt tulevan viikon sisaan.

Jouluaattona olin siis noin kuuden tunnin reissulla Otagon niemimaalla tuossa Dunedinin vieressa (tai no, koko alue kuuluu Dunedinin kaupunkiin, mutta kuitenkin) (btw, Dunedin lausutaan jotakuinkin [d'ni:din]). Kuvia en talla hetkella pysty lisaamaan, koska tasta koneesta ei loydy muistikortinlukijaa, mutta kerrottakoon, etta matkan aikana nakyi muun muassa upeita albatrosseja, merileijonia, turkishylkeita, keltasilmaisia pingviineja ja mustia joutsenia. Kaikki luonnollisessa ymparistossaan. Ihan uskomatonta.

Joulupaivana kaupunki oli ihan kuollut. Mitkaan paikat eivat olleet auki (paitsi kaksi 24/7 Night and Day -ruokakauppaa) eika autoja nakynyt kadulla juuri ollenkaan. Ihan kuollutta. Hostellissakin porukka vain istui olohuoneessa katsomassa telkkaria koko paivan :)