kaikenlaista sahlaysta

Tosiaan.

Kahden viikon tyorupeama farmilla typistyi puoleen, koska jalkimmaisen viikon saasta ennustettiin erittain huonoa, eli kelvotonta saata veneen maalaamiselle, eli mulle ei ollut enaa toita, eli sain etsia uuden asuinsijan. Ei siina mitaan, paadyin Aucklandiin kolmeksi yoksi. Ehka ihan hyva nain jopa.

Farmilla tosiaan oli varsin mukavaa. Maisemat olivat upeat, perhe oli kiva (mita nyt 7- ja 13-vuotiaat tytot riitelivat joka ilta ja aina nuorempi paatyi itkemaan) ja elaimet suloisia. Kaksi koiraa olivat aivan aivan ihania, etenkin labradoodle Mack, joka ei koskaan saanut tarpeekseen rapsuttelusta. Tiistaina sinne saavuin puoliltapaivin, eika mun sina paivana tarvinnut viela tehda mitaan muuta kuin tutustua paikkoihin ja syoda :) Keskiviikkona autoin kasvimaalla rakentamaan polkua (tai lahinna repimaan hirvean kasan etanantayteisia muoveja maasta) ja tasoittamaan sita maata. Kasvimaalla kaikki "tiet" oli tehty osterinkuorista (vai mita ne on), jotka tarjosi viereinen osterifarmi. Revin siis muoveja pois ja tasoitin maata niita kuoria varten, joita ei kuitenkaan viela silla viikolla tullut. Yritin myos kitkea samaista maaplanttia, johon piti osittain laittaa kasvamaan kurpitsoita, mutta maa oli painunut niin kovaksi ettei siita mitaan irti lahtenyt eika sita saanut kaannettya. No, kurpitsast kuitenkin istutettiin ja rikkaruohot jatettiin.

Torstaina taisin myos kitkea samaista kasvimaata, nyt kaali-/mansikka-/yms. alueita. Andrew (perheen isa, paaasiallisessa vastuussa farmista plus vetaa useampana iltana viikossa omaa karatekoulua Warkworthin keskustassa) paasti isosta hakista kanat ja kukon vapaiksi juoksentelemaan, ja etenkin nuoret linnut tulivat uteliaina tonkimaan samaa kohtaa jota olin kitkemassa. Sopoja. Perjantaina autoin (huonolla menestyksella) saamaan muutamia lampaita kiinni, koska niiden jalat piti hoitaa ja yhta tultiin ostamaan. Lopputulos: kaksi tuntia juoksemista, yli-innokkaita koiria, saikahtaneita lampaita ja Andrew makaamassa yhden ainoan lampaan paalla, joka sitten lopulta viela karkasi siita pienesta aitauksesta jossa se odotti ostajaa. Huoh. Juoksutin myos toista perheen hevosista (10- ja 28-vuotiaat, 10-vuotiasta juoksutin). Kayttaytyi kylla ihan mahdottoman huonosti, jaanyt kuulemma vahemmalle kyseisen elaimen liikutus (no shit) kun 13v Kate ei enaa jaksa kiinnostua sen hoitamisesta.

Perjantaina kitkin varmaan nelja tuntia varmaan yli sadan oliivipuun juurelta heinia kahden suloisen sian rohkiessa siina vieressa. Olin kylla sen jalkeen niin kuollut, nelja tuntia tarpomista reiden korkuisessa heinassa ja sen samaisen heinan kiskomista paikoitellen varsin kovasta maasta. Huh. UV indeksihan on koko ajan ollut lukemissa 10-12, ja valilla tuntui ettei mun SPF50-rasvakaan riittanyt. Sita piti lisata usein. Mutta olenpahan ainakin vahan ruskettunut. Illalla viela ratsastin sita 10v Honey-tammaa. Viela mahdottomampi oli ratsastaa kuin juoksuttaa - pukkeja joka kolmannella askeleella, raviin siirtyessa hyppi sivulle/pysahtyi/hyppi pystyyn/pukitti. Etta nain. Mutta kylla ma sain sen sitten tunnin puurtamisen jalkeen kulkemaan edes kohtuullisen siedettavasti, mutta helppoa ei kylla ollut.

Lauantaina kitkin kasvimaata vahan lisaa kanojen seurassa, ja juoksutin & ratsastin tammaa. Sunnuntaina en tehnyt juuri mitaan, koska aamupaiva meni katsellessa Ranska-NZ rugby-matsia. Uuden-Seelannin rugbyjoukkue All Blacks on kansallinen ylpeyden aihe, kaikki seuraavat sen otteluita ja on se tainnut voittaa mestaruuksiakin. Vahan kuin meidan Leijonat. Vahan. Iltapaivalla ratsastin taas tammaa, ja Andrew kertoi ettei mulle olisi enaa toita ja sovittiin etta lahden maanantaina (olisin saanut jaada tiistaihin asti).

Siispa maantaiaamuna Andrew antoi kyydin bussipysakille, johon bussi tuli vartin myohassa. Tama tosin ei ollut mitaan siihen verrattuna, etta tiistaina Paihiasta Warkworthiin matkustaessani bussi hajosi, uutta odotettiin kolme varttia ja Warkworthiin saavuttiin sellainen tunti myohassa. Soitin kylla matkan varrelta Andrew'lle ettei turhaan tule liian aikaisin odottamaan.

Aucklandiin tulin puoliltapaivin ja otin huoneen kolmeksi yoksi samaisesta ACB Backpackersista jossa olin aiemmin majaillut. En tehnyt niina paivina juuri mitaan ihmeellista, saa oli aivan kamala (vetta tuli kaatamalla ja yhtena paivana ukkosti). Ensimmaisen yon sain olla ruhtinaallisesti YKSIN neljan hengen dormissa. Siella tuli kylla joku mies kaymaan, mutta ei ilmeisesti tykastynyt huoneeseen (hirvean kuuma, ei ikkunaa, haluamansa sangyn alla olevan lukollisen laatikon kansi ei pysynyt kiinni ja makasi maassa siina sangyn edessa varsin epamukavasti. Tai sitten se ei tykastynyt seuraan :D Anyway, oli mukava olla koko yo yksin, ei tarvinnut miettia etta haittaako jotain jos pidan valoja paalla ja sain pesta pyykkia ja levittaa vaatteita kuivumaan muuallekin kuin oman sangyn paatyyn kaiteelle.

Luulin jo, etta olisin toisenkin yon yksin, silla huoneeseen saapui vasta ilta yhdeksan aikaan korealaistytto. Ei puhunut kovin hyvin englantia, mutta oli erittain sympaattinen. Oli viettanyt juuri vuoden Australiassa (lahinna Melbournessa) ja tuli nyt vuodeksi Uuteen-Seelantiin keraamaan mansikoita ja matkustelemaan. Mukana hanella oli torkean iso rinkka, iso matkalaukku ja pari kangaskassia. Hirveasti (kivoja) vaatteita ja (hyvantuoksuista) kosmetiikkaa. Eilen (hm keskiviikkona? oon ihan pihalla viikonpaivista) olin aika pro ja kaytin lentokoneesta ottamani sokeripaketin ja kaytin sen kuorinta-aineena ja ai etta kun tuntui hyvalta reilun kuukauden jalkeen. Hostellin nettikahvilan miesmyyja(tms?) hymyili ja luuli mua hollantilaiseksi. Kavin ostamassa kivan paidan kivasta kaupasta kivalta naismyyjalta (sanoi etta vari sopii mulle ja kyseli etta mita meinaan tehda sina paivana ja jutteli mukavia ja hymyili) enka syonyt yhtaan suklaata koko paivana! Saavutus. Istuin myos koneella pari tuntia ja katsoin T.i.l.a:n kolme uusinta jaksoa Katsomosta - ai etta kun tuli joulumieli viime viikon jaksosta! Ah, tahdon lumisen joulun!

Eilen illalla sitten, olisiko ollut yhdeksan aikaan, korealaistytto sanoi havittaneensa puhelimensa. Lahti sitten etsimaan sita ihan hadissaan ja lupasin soitella siihen aina valilla. No, jossain vaiheessa mulle soitti siita puhelimesta takaisin joku mies, joka oli loytanyt sen kadulta. Yritin selittaa hostellin sijaintia, mutta en muistanut osoitetta ja Queen Street on pirun pitka katu (kun sattuu olemaan Aucklandin paakatu kasittaakseni) ja mies oli sitten vahan kiireinen eika tajunnut. Hetken kuluttua sain selville paikan osoitteen ja soitin pikaisesti miehelle, kerroin osoitteen ja han lupasi seuraavana paivana tuoda puhelimen respaan. No, korealaistytto tuli sitten takaisin huoneeseen murheissaan kun ei ollut puhelinta loytanyt, mutta melkein pyortyi kun sanoin etta se on loytynyt ja tulee huomenna takaisin. Puhelin oli ostettu samaisena paivana, olisi kylla muakin _hieman_ arsyttanyt jos olisi samana paivana puhelin havinnyt. Tytto sitten meni ihan sekaisin ja kiitti mua lukemattomia kertoja ja vaati saada tarjota mulle pari drinkkia. Loppujen lopuksi paadyttiin kuitenkin viereiseen 24h mcdonaldsiin juomaan pirteloita, han kun ei alkoholia harrasta eika munkaan tehnyt mieli. Suomi on kuulemma Koreassa kuuluisa xylitolista :D Tytto ei osannut tosiaan puhua englantia kovin hyvin, mutta parin paivan aikana sita oppi kuuntelemaan ja ymmartamaan ihan hyvin. Lausui f:n p:na. Vaihdettiin sahkopostiosoitteita ja luvattiin pysya yhteydessa. TuYoung nimeltaan, korelaisilla kirjaimilla jotain kasittamatonta. Ihmetteli Suomen ilmaista yliopisto-opiskelua, "Wow, Pinland must be very rich". Kun tultiin makista hostellille, kaveltiin kateisautomaatin ohi joka rupesi huutamaan ja se huusi siella viela pari tuntia sen jalkeenkin. Scary. Korealainen saikahti aika pahasti.

Luultiin, etta saataisiin olla yo huoneessa kahdestaan. TuYoung levitti vaatearsenaaliaan kohtuullisen laajalle alueelle, mutta yolla sitten joskus kahden aikaan huoneeseen tupsahti kaksi ranskalaistyttoa. Huoh. No, kylla ne taisivat nukkumaan mahtua. Tanaan aamulla sitten lahdin hostellista puoli kahdeksan aikaan, 8:15 lahti bussi tanne Hamiltoniin. Perilla olin 10:30, mutta huomasin etta ei taalla ole kylla mitaan muuta kuin vaatekauppoja. Kohtuullisen ruma kaupunki, eika muita nahtavyyksia kuin kasvitieteellinen puutarha jossain kilometrien paassa. Eika majoitustakaan lahella keskustaa, paitsi joku kallis hotelli. Niinpa varasin heti bussimatkan New Plymouthiin talle samalle paivalle. Tarkoitukseni oli alun perinkin olla vain yksi yo taalla Hamiltonissa, mutta paatin jatkaa suoraan seuraavaan stoppiin eli New Plymouthiin, jossa taidan viettaa nelisen yota. Maksoin 3$ kolmen tunnin rinkkalokerosta. Asken kavin kahvilassa juomassa kaakaota ja lukeamassa Australian Vogueta, Body Shopissa ostamassa satsumantuoksuista suihkusaippuaa, sisustusliikkeessa ihastelemassa ihania joulutavaroita ja nyt istun nettikahvilassa odottelemassa, etta kello tulee kolme ja bussi lahtee matkaan. New Plymouthissa pitaisi olla perilla kello 18:45. Sopii toivoa etta jostain loytyy vapaa sanky.

Tuo muutos farmillaoloajassa sai miettimaan matkasuunnitelmaa ja -aikaa uusiksi. Tein reittisuunnitelman, laskin tarvittavat yot ja vahan paalle, ja lopputulos on etta olisin taysin valmis lahtemaan taalta kuukautta aiemmin, helmikuun puolivalissa. Samalla jaisi enemman rahaa kaytettavaksi per paiva, ja jaisi ehka jotain kateenkin enka olisi ihan PA kun palaisin Suomeen. Ehtisin myos kayda vahan toissa ja aloittaa ajoissa paasykokeisiin lukemisen - _tahatonta_ valivuotta kun en halua! Yritin netissa vaihtaa Kilroyn kautta paivamaaria, mutta eipa hyvaksynyt Electronini numeroa. Eika muuten yksi toinenkaan paikka mihin olisin sita tarvinnut. Etta kiitti vaan. Pitaa nyt sitten sahkopostin kautta hoitaa tuo paivamaarien muutos plus Suomeen palattuani selvittaa tuo Electron-probleema Nordean kanssa. Ihan pellea tama.

Oon muuten viimepaivina iltaisin kirjoitellut kattavia listoja mm. siita, mita kaikkea (perunankuorimaveitsista ja poytatableteista televisioon) tarvitsen, kun muutan omaan kotiin. Hirvea sisustushimo tullut. Taas. Yllaripyllari.

Matkalukemiseksi otin kotoa Silmarillionin. Joskus vuosia sitten sita yritin aloittaa, mutta vaikutti ihan mahdottomalta lukea, joten ajattelin etta ehka neljassa kuukaudessa sen saisi luetuksi. Tahan mennessa olen lukenut sen jo kertaalleen lapi ja nyt on toinen kierros menossa ja olen jo melkein puolivalissa. On muuten pirun hyva, suosittelen! Mutta en niille, joita ei Sormusten Herra tippaakaan kiinnosta.

Aiti, oliko tassa tarpeeksi tekstia? :)