Jouluaatto Otagon niemimaalla villielainten kanssa

Jouluaatto tuli siis vietettya Elm Wildlife Toursin jarjestamalla reissulla Otagon niemimaalle, joka sijaitsee noin 30 kilometria Dunedinin keskustasta itaan. Pienta lisamaksua vastaan reissun alkupuolella paasi noin puoleksi tunniksi albatrossikeskukseen niemimaan karkeen, jossa sijaitsee (kasittaakseni) maailman ainoa ns. mantereella pesiva albatrossiyhdyskunta, tai mika onkaan sopiva suomennos sanalle colony. Kaikki muut pesima-alueet sijaitsevat pienilla saarilla, eivat "mainlandilla". Muutkin tuolle standardireissulle osallistuvat paasivat keskuksen parkkipaikalle asti, josta he sitten bongailivat yli lentavia albatrosseja. Mina ja yksi vanhempi hollantilaisnainen olimme maksaneet erillisesta kierroksesta keskuksessa, jossa meille kerrottiin albatrosseista ja tasta tietysta yhdyskunnasta, ja paasimme ylos katselutorniin, josta naki albatrosseja lahelta ja kiikarien kanssa viela lahempaa. Ihan uskomattoman upeita lintuja, siipien vali muistaakseni kolmisen metria.

Albatrossien luota lahdimme sitten toiselle puolelle niemimaata, matkan varrella nakyi muutamia paikallisia lintuja, joiden nimia en kylla muista. Mustia joutseniakin nakyi.

Ensimmaisena pysahdyttiin katselemaan niita jo tutuksi tulleita turkishylkeita, talla kertaa lahempaa kuin kertaakaan tahan mennessa :) Niilla oli vauvojakin. Aikuisia uroksia harvemmin nakee, mutta nyt oli parittelukausi, joten niita viela naissa isommissa laumoissa nakyi.

Hylkeiden jalkeen suunnattiin seuraavalle rannalle, jossa oli tarkoitus nahda keltasilmaisia pingviineja (ja ehka sinisiakin). Merileijonia kuulemma ei ihan hirvean usein nay, mutta nyt kavi tuuri - kaksi sattui makoilemaan rannan toisessa paassa. Lain mukaan 10 metria lahemmas niita ei saa menna, ja opas kehotti olemaan valppaana, nuo yli 400-kiloiset kun liikkuvat yllattavan vikkelasti maalla ja niilla on teravat hampaat :)

Lopulta menimme samaisella rannalla sijaitsevaan pienehkoon katselukoppiin. "Kiertoajelu" oli ajoitettu niin, etta olisi mahdollisimman hyvat mahdollisuudet osua paikalle silloin, kun keltasilmapingviinit alkavat valua merelta maalle oltuaan koko paivan etsimassa ruokaa meresta. Ja kyllahan sielta pingviini tulikin.

Siirryimme hieman ylempana rinteella sijaitsevaan toiseen katselukoppiin, joka sijaitsi ihan lahella yhta pesaa. Sinnehan se merelta palannut pingviini sitten tuli, ja siella odotti puoliso ja pari poikasta, jotka tosin olivat koossaan (muttei varityksessaan) yhtalaiset vanhempiensa kanssa.

Hetken kuluttua toinen vanhemmista lahti takaisin merelle pain. Ja ylempana rinteella nakyi toinenkin pingviini.

Samoihin aikoihin toinen rannalla maanneista merileijonista herasi ja lahti merelle kalastamaan - niille suotuisin aika loytaa ruokaa on yoaikaan.

Laskeuduimme takaisin alas, ja ranta-aallokossa nakyi taas liiketta. Uusi pingviini tuli. Keltasilmapingviinit ovat hyvin arkoja, joten opas arvioi mista pingviini todennakoisesti tulee kavelemaan, ja jaimme sopivan lahelle hiljaa odottamaan. Sielta se tuli, ja tuonne se meni.

Rannan laheisyydessa oli myos sinipingviineille rakennettuja puisia pesakoppeja. Koppien ulkopuolella niita ei kuitenkaan nakynyt, joten tassa paras kuva jonka sinipingviinista ja poikasesta sain.